Don't blame me.

Minä olen tämä, sitä ei voi muuttaa, vaikka kuinka yrittäisin.

Sillä ei ole väliä mikä haluaisin olla. Se on päätetty. 

Pysyn tällaisena ikuisesti, aina, jatkuvasti, tämä on pysyvää, loppumatonta.

En syytä itseäni. Syytän muita. Heidän syytään. 

He ovat rakentaneet mieleni. Rakentaneet sen joka hallitsee elämääni.

Rakentaneet sen huonosti. Horjuvaksi ja huteraksi. 

Helposti kaatuvaksi, se ei kestä myrskyjä. Silloin se kaatuu.

Kaatuu, ja se nostetaan ylös. Se ei kestä ikuisesti kaatumista koville kallioille.

Se murskautuu ja murenee pikkuhiljaa. Se ei kestä.

Joskus se luulee olevansa kestävä, mutta tajuaa lopulta olleensa väärässä.

Hiljalleen murenevat palat siitä lähtevät tuulen mukaan.

Se pienenee, hiljaa, mutta ehkä se haluaakin juuri sitä. 
Olla kerrankin pieni. 




Ja jotten vetäisi muita alas mukanani;